Matka Lofooteille oli sellainen ämpärilista-asia. Ainakin kerran sinne on päästävä. Tänä kesänä oli se kerran. Olin aina ajatellut että Lofootit on varmasti upea, mutta en osannut edes kuvitella MITEN upea. Koko reissun ajan sai haukkoa henkeä uskomattomien maisemien vuoksi ja hokea väsymykseen saakka adjektiiveja joilla yritti kuvata ympäröivää luontoa. Vuoria ja merta. Toivon että näillä kuvilla saan välitettyä sen tunteen, mikä minut valtasi näissä maisemissa.
Tarkemmin automatkan suunnitellusta ja reitistä sitten toisen kerran.
Reine - idyllinen uinuva kalastajakylä
Matkamme sijoittui heinäkuulle ja sitä alettiin suunnitella ja varata jo puolivuotta aiemmin. Mulle tuo puolivuotta on jo, eli hyvissä ajoin. Tukikohdaksi valikoitui Reine, perinteinen kalastajakylä. Luin jostain että se on valittu Norjan kauneimmaksi ja sehän sopii.
Majapaikkoja kylässä on rajallinen määrä ja ainakin näin kesällä turisteja paljon, joten useat majatalot olivatkin jo varattuja. Mutta meille kävi tuuri. Sain napattua huoneiston May´s Apartmentista. Katsokaa mikä sijainti! Huoneisto oli aivan uusi ja tosi laadukkailla materiaaleilla tehty. Yöunet oli taattu näissä unelmamaisemissa.
Ja mikä parasta, huoneiston ovesta aukeni UPEA maisema, mihin oli taivaallista herätä. Ilta-aktiviteettina muutaman askeleen otettuaan saattoi onkia turskaa - ok, ne oli aika pikkukaloja mutta kuitenkin!
 |
| May´s Apartmentin huoneistosta aukeneva maisema - can´t complein! |
 |
| Luksusluokan huoneistot keskellä uinuvaa kalastajakylää |
 |
| Tältä laiturilta nousi turska jos toinenkin :) |
 |
| Elämäni ensimmäinen turska - muistin kyllä että se oli vähän isompi.... |
Haukland Beach
Pidimme tukikohtaa siis Reinessä mutta teimme useita päiväretkiä ympäri Lofoottien saaria.
Haukland Beach oli yksi upea kohde. Valkoista hiekkaa, korkeat vuoret ja luonnon rauhaa. Paikalla oli paljon muitakin turisteja, siellä sijaitsi leirintäalue joka oli houkutellut teltallisen jos toisenkin retkeilijöitä. Mutta jotenkin paikassa huokui selllainen ihana rauha - vähän kuin olisi ollut herrankukkarossa, mihin ei mikään paha yllä. ommmmmmmmmmm
Kvalvika - kipuaminen kannattaa
Kvalvikan ranta olikin sitten vähän hankalammin saavutettavissa, hikinen reitti näin heinäkuun helteellä, mutta ehdottomasti jokaisen askeleen arvoinen. Parkkipaikalta lähti pieni polku joka johdatti helposti seurattavasti kohti rantaa - mikä lepäsi korkeiden vuorten kainalossa. Reittejä oli paljon ja siellä olisi riittänyt kuljettavaa ihan useamman päivän retkelle.
Kipusimme noin 200 m korkeuteen nousevan reitin ihailemaan biitisiä. Jostain luin että siihen kuluisi 30 minuuttia, mutta ainakin meillä reittiin meni tunti suuntaansa. Tosin olimme varustautuneet vähän kepoisasti ihan lenkkareilla. Kunnon kengillä matkan olisi taittanut ripeämmin. Mutta hei, tärkeintä ei ole se määränpää vaan pitää muistaa nauttia matkasta. Pysähtyä sopivin välimatkoin ja ihastella luojan luomaa.
Seitä Narraamassa
Kävimme myös kalastusretkellä etsimässä vähän isompia vonkaleita. Voin suositella Aqua Lofoten in järjestämää 4 h mittaista reissua. Matkaan lähdettiin ihan Reinen keskustasta ja kaikki sujui mutkattomasti. Henkilökunta oli ammattimaista ja mukana oli paikallinen kalastaja norjalaisine villapaitoinen antamassa vinkkejä kalanpyyntiin ja varmistamassa että kaikkia lykästi. Seitiä nousi ja hymyt nousivat kasvoille. Tulomatkalla tämä kalastajakippari vielä fileroi seit ihailtavan taidokkaasti, ja saimme illallisen matkaamme - oli muuten maukasta. Ei ihan sama kuin pakastealtaasta..
Lofooteille on matkaa - mutta se matka on kaiken vaivan arvoinen. Mene, näe, koe!
Kommentit
Lähetä kommentti